Koulua ja kuntokoulua

Kohta ne alkavat, koulut nimittäin. Yksi lapsenlapsistani oli toisten ekaluokkalaisten kanssa Lohjan koulukirkossa. Annettiin hyviä eväitä, potkua opintielle. Siitäkös sain itsekin potkua avata salin oven pitkästä aikaa. Kesä teki selälle hyvää, melko oireettomana päätin ohi ajaessani astua sisälle tuttuun saliin.

Ketokukkien lääkitystä

Ellei nyt lähde lenkille luontoon, jää paitsi elämän ihmeistä! Erityisesti Moisinpellon niityt houkuttelevat meikäläistä tuoksullaan ja väriloistollaan. Ykskaks huomaa olevansa vielä nuori neito, kukkaseppele päässä juoksemassa kohti elämän prinssiä siellä jossain. Tai kuvittelee heittäytyvänsä keskelle timoteiniittyä huulet valmiina suuteloon.

Jo joutui armas aika…

Takuuvarmasti se tulee ja on jo nyt! Ainakin tähän saakka on tullut hitaammin tai nopeammin. Mikään muu asia maailmassa ei olekaan yhtä takuuvarmaa kuin vertaansa vailla olevan kesän tulo Suomen maisemaan

Puroissa solisee

Kyllä se on täällä! Kevät, tuttavamme, johon aina voi luottaa. Se tulee, vaikka toisinaan odotuttaa ja yllättää. Se ei ole koskaan ihan samalainen, vaikka perustyyli pysyy. Jotain tässä voi löytää itsestäänkin. Tuttu on, aina mukana, mutta että osaakin yllättää. Ei kerro, mitä nurkan takana on eli opettaa elämään Carpe diem, tätä hetkeä, päivä kerrallaan. Joidenkin kohdalla jopa tunti kerrallaan.

Laskiaispullan kutsu

Iltapäiväkahvit ja siihen mantelilla maustettu laskiaispullan puolikas – kermavaahdolla! Saman tien salille ja huimaan vauhtiin pyörän poljentaan. Silmät tuijottavat kalorinumeroita – jo 12 kulunut! Hienoa, tästä se lähtee tämä suurkuntoilijan matka kohti voimaa ja jänteyttä!

Polje tyttö polje, huutaa toinen aivolohko epätoivoisesti. Anna palaa, sillä olet oikealla tiellä. Toinen aivolohkoista huutaa vieressä: ”Yksi laskiaispulla ei voi viedä tuhoon. Siitä saa mielihyvää ja endorfiini on tärkeää varsinkin ikäihmiselle”.

Ystävyyttä ilmassa!

Hyvää Ystävänpäivää sinä suur- tai pienkuntoilija! Päivää sopii juhlia tavalla, joka sopii omalle vartalolle ja terveydentilalle. Kuka polkaisee salille; nostaa puntteja, polkee ja punnertaa, soutaa ja venyttelee kasvoilla hymyä, otsalla hikeä kalorikulutusmittari silmien alla. Toinen puolestaan sauvakävelee lenkillä, toinen käy shoppailemassa, kolmas katsomassa omaistaan palvelutalossa, ystävää sairaalassa tai kotioloissa. Pääasia, että tänään tehdään hyvää!

Monta tietä hyvään elämään

Eipä ole lehteä, jossa ei kerrottaisi neuvoja selkävaivoihin. Jumppaa näin, venytä eri suuntiin, punnerra ja puserra… Otan talteen lehtileikkeitä, jotka sitten jäävät lojumaan keittiön pöydälle. Vähän niin kuin erilaiset reseptitkin. Mutta tuleepahan tunne, että tästä se alkaa, nyt olen valmis heittäytymään uuteen menoon – jälleen kerran!

Lunta tulvillaan, on raikas…

Nyt ei valiteta, eihän! Ei valiteta aikaisempien talvien surkeutta, joidenkin kesien kalseutta, syksyjen viimoja ja elämän ankeutta. Toppahousut jalkaan, pipo päähän ja kävelysauvat käteen ja menoks. Ellei vallan hiihtämään. Pääasia, että ryhtyy toimeen, tekee sen verran kun voi ja jaksaa. Kenties huomenna jo vähän enemmän.

Uutta ja vanhaa rinnakkain

On jälleen opeteltava kirjaamaan vuosi uudella tavalla. Kyllä se luonnistuu, kun on päässyt lopulta yli 1900-luvun tunnusnumeroiden. Tuntuu huikealta ajatella, että kaikki lapsenlapseni ovat syntyneet 2000-luvulla eivätkä tiedä menneistä ”hyvistä” ajoista mitään. Mutta minähän tiedän ja voin kertoa heille.

Liukastuu – ei liukastu…

Ettei liikkumisemme herättäisi hilpeyttä eikä traagisia murtumia, lihaskunnon ylläpito on avainasia. Avainasia on myös myös tasapaino, joka merkillisesti tuntuu toisinaan kadonneen kuin maan alle. Mutta eipä ole viime aikoina tullut hypittyä narua tai ruutua, jotka olivat lapsuuden parhaita kesäleikkejä. Muistot eivät vahvista lihaksia eivätkä palauta tasapainotaitoa. Mutta ne voivat inspiroida omaa harjoittelua tänään.