Jo joutui armas aika…

Joutui armas aika…

Takuuvarmasti se tulee ja on jo nyt! Ainakin tähän saakka on tullut hitaammin tai nopeammin. Mikään muu asia maailmassa ei olekaan yhtä takuuvarmaa kuin vertaansa vailla olevan kesän tulo Suomen maisemaan. Lohjan järvimaisema ja runsaat luontopolut tarjoavat sopivia haasteita ja nautinnon lähteitä ikään katsomatta. Ei tarvitse avata kuin ovi, hengittää luonnon voimaa ja kuunnella lintujen laulua. Jos ei syystä tai toisesta jaksa lähteä pitemmälle, sekin riittää.

Ihmisen kunto sitä vastoin tuottaa enemmän epävarmuutta. Varmaa on vain se, että keho ikääntyy. Mutta millä tempolla ja tavalla, se onkin jo epävarmempaa ja näiden tosiasioiden kanssa on osattava elää maltilla. Olennaista kai on se, että havahtuu yhä uudestaan kuulostelemaan oman kehon ääntä. Ottaa selvää, missä mennään ja pyrkii eliminoimaan huonot vaihtoehdot elintavoissaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Mutta aina sopii yrittää uudestaan, sillä oman kehon rakastaminen on etuoikeus eikä pakko! Tänä kesänä tämä kumppanini toimii ehkä paremmin kuin viime vuonna. Tai sitten päinvastoin. Joskus yllätykset vievät voimia.

Kesä tarjoaa edelleen Salin erinomaisia välineitä oman kehon arvostamiseen, lihasvoiman kasvattamiseen, tasapainon kohentamiseen…mutta samalla matkalla voi hyvin poiketa torin kautta ja ostaa tuoreita mansikoita ja erilaisia vihanneksia. Ohessa tulee kohdattua mukavia kanssaihmisiä, joilla todennäköisesti on samantyyppisiä rajoituksia ja kolotuksia kuin itselläkin. Ihan tervettä aikuista lohjalaista tai kesäasukasta tuskin löytyykään.

Olen opetellut kiittämään siitä, mitä vielä on. En halua keskittyä siihen, mitä kaikkea puuttuu. Tai miten asiat olivat aikaisemmin.

Tänään on tarjolla kesäpäivä – nauttikaamme siis kaikin aistein!

Maija Nyman