Lämpö ja vesi tukevat kuntoa
Totta se on! Viikon matka Lähi-itään antoi sekä aurinkoa että kuntoa. Kun hyppää koneesta ulos suomalaisen oloiseen kesäilmaan, jokin kehossa herää eloon. Solut hurraavat ihmeissään! Takana on oma upea kesämme ja kaikki olemme valmistautuneet sekä henkisesti, että vaatteiden puolesta, viileään sohjoon, pimeän syleilyyn.
Samat perusasiat on kuitenkin otettava huomioon niin siellä kuin täällä kunnon kohentamisen kannalta: hyvät kengät ja vesipullo. Salillakin veden juominen tahtoo helposti unohtua ja vähän ajan päästä alkaa kokea voimattomuutta ja kyllästymistä. Vesi on edelleen vanhin voitehista, sekä sisäisesti että ulkonaisesti.
Lähi-idän kivikaduilla pohkeet joutuivat koetukselle ja niitä piti venytellä kunnolla retken päätteeksi. Suurkaupungin mukulakivikadut saattoivat yllättää kulkijan eritasoisilla portailla ja jos ei ollut tarkkana, löysi itsensä joko maan tasolta tai vinosti vinksahtaneena. Ihan samaa voimme kokea Lohjankin kaduilla, varsinkin tietyö- ja rakennusmaan kohdilla. Sopii olla tarkkana, varsinkin, jos kadut alkavat olla salakavalan liukkaita. Jos kerran autoihin vaihdetaan talvirenkaat, kannattaa miettiä, mitä se voisi merkitä omien jalkineiden suhteen.
Kun lämpötila oli yli 20 astetta, jokainen retkeläisemme kantoi mukanaan vesipulloa. Matkanjohtajien eräs tärkeimmistä tehtävistä oli kehottaa juomaan aika ajoin. Suomalainen ei sitä heti hoksaa matkoillaan. Kun tutustuu maahan, jossa vesi on kortilla ja odotetaan tuskaisesti jo sateiden alkamista, suomalaisen suhde veteen on erilainen. Meillähän vettä piisaa vaikka muille jakaa. Elimistömme janoaa, mutta voisin yhtä hyvin sanoa, että niin ihmisen sydänkin. Näin isänpäivänä korostuu rakkauden jano, jota eivät kaikki lapset ole saaneet sammuttaa koskaan. Jäi isän ikävä, joka aikuisenakin tuntuu. Olisiko niin, että salin hikisessä ja voimaannuttavassa sykkeessä ihminen voi myös purkaa tuntojaan syvemminkin. Saa olla oman itsensä kanssa kahden rauhassa, puskea kohti parempaa kuntoa ja samalla tavallaan jutella itsensä kanssa kaikesta elämään liittyvästä.
Käytän salia hyödykseni myös tässä. Jos muita ei ole samaan aikaan, saatan puhua ääneen päivän asioista, kiittää hyvistä asioista ja pohtia kipeitäkin. Jos kanssakuntoilijoita on enemmän, pidän toki ajatukset sisälläni häiritsemättä toisia omilla kummallisilla kommenteillani.
Eli salia kohti ja mukavampaa olotilaa kohti, vaikka pimeä valtaakin maiseman Lohjalla ja muualla Suomessa.
Maija Nyman