Metsän kautta kuntosalille

Metsän kautta kuntosalille

On mukavaa ajaa pyörällä kohti kuntosalia. Saa hengittää raikasta syysilmaa, ihailla ruskan värejä ja imeä puiden tehovoimaa. Juuri nyt korostetaankin metsän parantavaa voimaa ja suomalainen on  onneksi metsän tuttu, ainakin minun sukupolveni. Matka etenee, mutta ajatukset viilettävät epämääräisinä, sillä alaselän kipupisteet ovat yhä rajoittavia kuntoilun suhteen. Kun joutuu kyselemään itseltään, mitä kaikkea uskaltaa tehdä, on vähän avuton olo. Ylävartalon vahvistavat liikkeet, selän ja vatsan lihasten vahvistaminen luontuu, mutta kaikki laitteet, joiden teho suuntautuu alaselkään ja lonkan seudulle, panevat miettimään.

Mutta kun osaa suhteuttaa asioita omaan ikään ja lähtötasoon, asiaan tulee toivoa. Kun vapautuu tai vapauttaa itsensä liian tiukasta tahdista ja päätä huimaavista tavoitteista, jaksaa paremmin – ja rennommin. Hyvinvointi on muutakin kuin jonkun yksittäisen lihaksen voima. Se on kokonaisvaltaista itsestään huolehtimisesta, itsensä rakastamista sopivalla tavalla ja itselleen mahdollisella tempolla. Pääasia, ettei hylkää omaa kroppaansa huonona kaverina eikä myöskään vaadi siltä mahdottomia. Kaikenlaisiin yllätyksiin ja rajoitteisiin sopeutuminen on elämäntaitoa. Sitä tarvitaan aina ja kaikissa ikäluokissa.

Vielä viisi vetoa, vielä kymmenen taivutusta painon kanssa, hetken taukoa ja vesipullo. Mielialaan tilaa kiitollisuutta siitä, mitä kaikkea on vielä jäljellä, millaisissa asioissa olen rikas ihminen. Mitkä tekijät luovat iloa huomisesta päivästä? Olenko optimisti vai pessimisti ajatellessani huomista päivää ja omaa hyvinvointiani? Asenne ratkaisee. On tekijöitä, joita ei voi muuttaa, mutta omaan asenteeseeni voin vaikuttaa. Jotkut ovat värisokeita ihan oikasti, monet näkevät elämänsä muuten liian tummin värein. Mene hyvä ihminen metsään salilta tullessa ja sinne mennessä. Jaksat paremmin.

Katso meille ilmaisena lahjana annettua väritaulua Lohjankin ympäristössä. Ja ilahdut ikihyviksi!

Maija Nyman