Sinuksi kehon kanssa

Sinuksi oman kehon kanssa

Nyt minä tiedän! Kuntosalin nimi juontuu siitä, että siellä on tarjolla hyvää, innostavaa ja pitkäkestoista tarjottavaa. Oman kunnon ylläpitäminen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin ja siksi on oltava ”sali”. Vähempi ei riitä suomalaiselle.  Toki metsä ja veden äärellä oleilu ovat myös tutkitusti terveyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia lisääviä tekijöitä. Halonhakkuu, marjanpoiminta ja tikanheittokin auttavat varsinkin stressaantunutta sieluparkaa.

Kun alaselkäni alkoi harmillisesti pitkästä aikaa vihotella, on mietittävä, mitkä liikkeet ja laitteet sopivat tässä tilanteessa. Siinä on opastus paikallaan, ettei lähde riuhtomaan turhan rajusti. Ja opastusta saa, kun pyytää. Anni osaa suhteuttaa ihmisen iän, kunnon, tarpeet ja laitteet. Hän osaa kuunnella, missä mennään ja samalla sparraa eteenpäin.

On selvää, että salin ovesta astuu sisälle monenkuntoista, -ikäistä ja oloista ihmistä. Osa on päässyt jo pitkälle, hallitsee laitteet, pystyy lisäämään vastusta ja painoja. Tunti hujahtaa hetkessä, hiki valuu noroina pitkin selkää ja mielihyvä onnistumisesta on ilmeistä. Osa aloittaa nollasta ja etenee laitteesta toiseen kuulostellen, kenties hämmentyneenä. Ja sitten on kaikkea siltä väliltä.

Itse kuulun aloittelijoihin, vaikka olenkin käynyt salilla aika ajoin tiheämminkin. Kuitenkin on tullut aikoja, jolloin oman ruumiin ja elimistön rajat töksähtävät tiukasti vastaan ja on otettava taas lusikka kauniiseen käteen. Se myös harmittaa, sillä haluaisi tehdä kunnolla töitä itsensä eteen. Tulee saamaton ja veltto olo.

Kun kohtaa takapakkia, joille ei aina edes löydy selvää selitystä, on hyväksyttävä tosiasiat. Ja silti katsottava eteenpäin luottavin mielin. Kyllä tämä tästä taas pääsee vauhtiin, nyt en saa luovuttaa, vaan astua uudestaan ovesta sisään. Jokainen kerta on haaste, joka vie eteenpäin. Pienikin vastuksen korotus tai vauhdin lisääminen, sitkeä toisto tekee terää. Oikeastaan tämä pätee elämässä ylipäätään. Kun lapsi oppii kävelemään, hän ei välitä kaatumisesta, vaan ylösnousun hurma voittaa. Toivottavasti jotain samaa mieltä löytyy meiltä iäkkäämmiltäkin omalla luontevalla tavalla.

Maija Nyman